Vatkausta merellä ja majoitusarvontaa Tiloksella

Aamulla nukuin pitkään enkä pitänyt mitään kiirettä. Minulla olisi aikaa klo 12 asti pitää huone itselläni, joten päätin panostaa nukkumiseen. Puolen päivän aikoihin laukku pakattuna luovutin ja maksoin huoneen. Laukun sain vielä jättää hotelliin säilöön sillä laivani Tilokselle lähtisi vasta illan suussa.





Nautin myöhäisen aamiaisen/aikaisen lounaan kaikessa rauhassa, päivitin blogia ja seurasin ihmisvilinää.


















Kävin vielä varmistamassa laiturin, josta laiva lähtee. Tilokselle menevä paatti ei lähdekään Kolonasta vaan Mandrakin satamasta. Onneksi älysin kysyä asiaa eilen lipputoimistossa! Nostin myös automaatista käteistä, sillä koskaan ei voi olla varma löytyykö pienemmiltä saarilta pankkiautomaattia. Yleensä opaskirjoissa (minulla Greek Island hopping 2009) on maininta jos näin on, mutta vaikka kylässä olisikin yksi automaatti, ei sen toiminnasta ole mitään varmuutta.


Viiden jälkeen kävin hakemassa laukun hotellilta ja suuntasin satamaan. Lautta Tilokselle oli pieni katamaraani Sea Star. Kun raahauduin laukkuni kanssa sisään, minua auttamaan tullut mies sanoi: "Go sit in the back. It is better for you." En ole koskaan ollut merisairas, mutta päätin silti noudattaa henkilökunnan neuvoa ja menin kiltisti laivan takaosaan. Ties miten keinuva matka tästä tulisi...





Pieni katamaraani tuli melkein täyteen ja matkaan päästiin aikataulussa. Suurin osa matkustajista näytti olevan paikallisia ja joka puolella oli isoja ostoskasseja, ruokakasseja ja 6x1.5 pakkauksia Freeway colaa Lidlistä ym. Ilmeisesti pikkusaarilta kannattaa käydä Rodoksella myös ruokaostoksilla. Kyyti oli melkoista pomppimista, mutta onneksi meri oli rauhallinen joten paatti ei keinunut, ainoastaan vatkasi. Lukemisesta ei tullut mitään joten matka meni naisten vesipallo-ottelua katsoessa (Kreikka voitti Iltalian 10-5) ja nukkuessa.

1 h 40 min myöhemmin oltiin perillä Livadiassa, Tiloksen pienessä satamakylässä. Kello oli jo yli kahdeksan joten matkan aikana oli tullut pimeää. Ensikatsaus Tilokseen täytyi siis tehdä satamakylän valojen himmeässä loisteessa. Saaren korkeus yllätti, Livadia näytti pieneltä ja aivan kuin vuorenrinteeseen kaiverretulta. Satamassa oli vilskettä laivan purkauduttua ja kyllä matkustajien joukossa oli paljon myös turisteja. Haahuilin etsien hotellintarjoajia, mutta porukkaa oli niin paljon, että päätin kävellä vähän rauhallisemmille vesille, edemmäksi kohti kylän kahviloita ja tavernoita.


Kylän keskusaukiolla kysyin erään kahvilan tarjoilijalta osaisiko hän auttaa majoituksen kanssa. Hän soitti puhelun ja sanoi että minua tullaan kohta autolla hakemaan. Heidän perheellään on hotelli ylhäällä kylän laidalla. Pian vanhempi rouva saapuikin autollaan ja otti minut kyytiin. Ajoimme ylös kylän laitaa ja rouva selitti hotellin olevan ihan lähellä, mutta autolla sinne pääsi vain kiertämällä hieman kauempaa.


Muutaman minuutin päästä olimme perillä. Rouva näytti minulle ensin isoa huoneistoa jossa oli majoitustilaa neljälle, pieni keittiöänurkkaus ja ruokailutila. Sanoin heti, että tämä on aivan liian suuri minulle. Rouva vastasi että toki saisin pienemmän huoneen samaan hintaan. Hinta oli 45 euroa. Iso tai ei, sanoin rouvalle, että budjettini liikkuu 20-25 eurossa.


Menimme katsomaan seuraavaa huonetta. Se alkoi jo näyttää paremmalta ja järkevämmältä yhdelle: yksi huone,keittonurkkaus, WC ja parveke. Sen saisin hintaan 30 euroa.





















Päätin ottaa huoneen (kello oli jo vaille yhdeksän) ja miettiä asiaa uudelleen huomenna. Aamulla ehtisin varmasti etsiä edullisemman ja lähempänä kylän keskustaa olevan hotellin. Muuten huone oli viimeisen päälle hieno, mutta ilmastointi ei toiminut eikä hotellissa ollut nettiyhteyttä. Siinä pari lisäsyytä etsiä uusi majoitus.



Rouva neuvoi minulle lyhyemmän tien kylän keskustaan ja lähdinkin etsimään ruokapaikkaa ja nettikahvilaa. Löysin todella mukavan pienen baarin (Croma Cafe&Bar) joka jo kaukaa mainosti ilmaisella langattomalla nettiyhteydellä. Paikan omistaja oli englantilainen mies, tyypillinen kreikkaan hurahtanut ja tänne baarin pystyyn laittanut britti. Baarissa tarjoiltiin tietenkin Guinnessia ja lauantaisin tietovisailuja. Maanantaisin ja perjantaisin oli "Curry Night". Kerroin miehelle ongelmani hintavasta majoituksesta ja hän tiesi heti, että viereisestä Apollo Studios -hotellista saisin varmasti huoneen 25 euroon. Hän jopa kävi kysymässä asiaa puolestani ja neuvoi sitten toimintaohjeet aamuksi.









Iltani sai kruunauksen kun istahdin lopulta syömään pieneen tavernaan kotimatkani varrella. Nyt oli hinnat, palvelu ja ruoka kohdillaan. 17 euroon sain 0.5 l pullon Retsinaa, taramasalatan ja leipää, pääruuaksi Tiloksen omissa maisemissa juoksennellutta kiliä, siis vuohen karitsaa ja ai että oli hyvää!

Liha oli täydellisen mureaa ja hautunutta ja kun annokseen kuuluvat myös luut niin se oli oikeaa kreikkalaista kotiruokaa. Ei ole äidin jänispaistia voittanutta, mutta tämä kilpailee kyllä palkintosijoista!






Illan päätteeksi ravintolassa olivat enää minä, brittiläinen pariskunta ja tavernan omistajaperhe. Puoleen yöhön asti siinä turistiin niitä näitä kunnes pistettiin paikka kiinni ja lähdettiin nukkumaan.