Mitä olisi kesäloma ilman kärtsärimakkaraa ja hyttysiä?

Voitonjuhlien jälkeinen aamu valkeni Tiloksella hieman pilvisenä. Nautin aamiaisen satamatavernan terassilla seuraten kalastajan kaupankäyntiä aamuisella saaliillaan. Hyvin näytti kalaonni suosineen ja kauppa kävi.

Pian satamaan porhalsi myös lautta tuoden uusia turisteja ja tavaraa mukanaan. Niin se vaan porukka vaihtuu ja elämä täällä rullaa radallaan.

Otin teille kuvan aamiaisestani ja nyt saatte vuorostaan hävetä siellä. Olin näköjään moukkamaisesti täysin vasten etikettiä jättänyt lusikan (jennihaukiomaisesti) töröttämään kuppiin. ;)

Puoleen päivään mennessä pilvet olivat haihtuneet ylhäältä porottavan auringon edestä ja matkanneet koristamaan taivaanrantaa. Panostin jälleen päämäärättömään vaelteluun, valokuvaukseen ja omien ajatusten kanssa olemiseen. Pelkkä merelle tuijottelu riittää lomaohjelmaksi.

Tänään huomasin viimeistään olevani lomalla: en muista koko ajan mikä päivä on tai montako yötä olen jo täällä ollut. Kun mietin edellisten päivien tapahtumia ja ihmisiä, täytyy oikein pinnistää että erottaa todellisuuden unimaailmasta. Olen tavannut paljon uusia ihmisiä niin oikeasti kuin unissanikin. Uneni ovat olleet todella kirkkaita ja hyvin todentuntuisia.

Olen luultavasti ainut suomalainen täällä tällä hetkellä, ainakaan en ole muihin törmännyt. Tosin yhtenä päivänä ohi ajoi mies skootterilla ja miehellä oli päällään punainen t-paita jossa luki selässä KIMI RÄIKKÖNEN.

Muut turistit ovat pääasiassa brittejä. Muutamia tanskalaisia, ruotsalaisia ja norjalaisia ja ranskalaisia. Keski-ikä näyttäisi olevan 45+, joten mikään nuorten menomesta tämä ei ole. Minullehan se kyllä sopii, sillä en sellaista kaipaakaan. Lisäksi, kun varsinkin britit ovat niin mukavia, sosiaalisia ja puheliaita, ei täällä yksin tarvitse olla. On istuttu iltaa ja jaettu elämänkokemusta, matkakertomuksia, tietoa omista kotimaistamme ja elämästämme. Arvokasta pääomaa, mielestäni. Ja uusia ystäviä.

3. kesäkuuta 2008 Tiloksen pormestari Anastasios Aliferis teki historiaa suorittamalla Kreikan ensimmäisen samaa sukupuolta olevien (kahden) parin avioliittoon vihkimisen. Tämä teki hetkellisesti Tiloksesta kuuman puheenaiheen koko maassa. Tämä näkyy myös turistivirrassa sillä täällä näkee paljon samaa sukupuolta olevia pareja. Muutenkin tunnelma täällä on välitön ja rento, mutta silti turvallisen tuntuinen, kotoisa. Tilosta voin lämpimästi suositella ja varsinkin kaikille jotka ovat laillani ihastuneet Amorgokseen.

Illalla keskityin jälleen kulinaristisiin nautintoihin. Pyydän anteeksi, että blogini on kovin ruokapainotteinen, mutta minulle ruoka ja ruokaileminen on täällä paljon enemmän kuin vatsan täyttämistä. Se on iso osa Kreikkaa. Erilaisilla ruuilla saa aikaan erilaisen olon itselleen ja eri tilanteisiin ja tunnetiloihin sopii jokin tietty ruoka paremmin kuin toinen. Syöminen täällä on minulle vähän kuin "pyhä toimitus", tykkään syödä yksin ja keskittyä ruokaan itseensä, en ihmisiin. Toki ruokapaikan tunnelma, vastaanotto, henkilökunta, muut asiakkaat, ympäristön siisteys, tuoksut, meren läheisyys, aaltojen äänet, kaskaiden siritys tai täysi hiljaisuus ja rauha ovat iso osa ruokailuhetken nautintoa.

Pyrin aina tilaamaan jotain paikallista, myös jotain mitä en ole koskaan Kreikassa syönyt. Kokemus on osoittanut mitä kannattaa missäkin tilata, toisin sanoen mihin voi mainoskylteissä tai listassa uskoa. Tuore kala ei aina tarkoita kovin tuoretta ja lammas voi avan hyvin olla pakastettua kuin juuri teurastettuakin. Pizzat ja moussakat ovat lähes poikkeuksetta pakasteita, valmiita annosksia jotka vain lämmitetään ravintolassa. Ei sekään aina huono ole, mutta hyvä ottaa huomioon.

No, tänä iltana päädyin jälleen rannalle ja valitsin sieltä yhden tavernan. Kello oli jo puoli kymmenen joten suurin osa asiakkaista oli jo lopettelemassa illallistaan. Terassilta kuuluikin kova naurunremakka ja niin vahva brittiaksentti että melkein nauratti. En antanut hiprakkaisten brittileidien ja -herrojen häiritä, vaan astuin peremmälle. Poimin listalta heti mieleiset vaihtoehdot. Alkuruuaksi valitsin "Teurastajan makkarat" eli kotitekoisia grillattuja makkaroita (4,5 e) ja vielä kylkeen vihersalaatin (3,5 e). Pääruuaksi löysin simpukoita: Ouzolla ja tillillä höyrystetyt sinisimpukat (10 e). Johan nyt niitä oli pakko maistaa.

Odotin sellaista pientä annosta pikkumakkaroita, mutta sain lautasen jossa köllötti kaksi isoa makkaraa sinapilla, ketsupilla ja sitruunalohkolla höystettynä. Makkarat olivat ihanasti räjähtäneet grillatessa ja haukoin vain henkeäni annoksen edessä! Salaattia tuli iso kulhollinen.

Mietin, että miten ikinä pystyisin tämän jälkeen vielä syömään pääruokaa, mutta keittiö selvästi luki ajatukseni eivätkä he pitäneet mitään kiirettä.

Makkarat olivat täydellisiä, ihan täyttä tavaraa: vähän rouheammin jauhettua lihaa ja mausteet kohdillaan. Salaatissa oli lisukkeena sipulia, tilliä, oliiveja ja taivaallista punaviinietikkakastiketta. Ei minulla mitään kabanossia vastaan ole, mutta kyllä tämä oli hiukkasen parempaa!



Pienen odottelun ja vastan vajumisen jälkeen saapuivat Ouzolla höyrystetyt simpukat. Annos oli pieni, mutta enpä olis isoa jaksanut syödäkään. Tuoksu oli huumaava. Yllättäen Ouzon anis sopi loistavasti simpukoiden kanssa ja kun mausteena ei ollut muuta kuin tilliä, oli kokonaisuus täydellinen. Tätä täytyy kokeilla myös kotona!

Ruokien kyytipoikana toimi puoli litraa talon valkoviiniä ja koko ateria kustansi tippeineen 25 euroa.

Kävin vielä keittiöstä kyselemässä makkaroista ja he kertoivat tilaavansa makkarat paikalliselta teurastajalta ja ne ovat pääosin possunlihaa ja käsin tehtyjä.

Taverna on nimeltään Armenon. Suosittelen lämpimästi!

Illan päätteksi tutustuin vielä ranskalaispariskuntaan joka asui Megalo Choriossa. He olivat ostaneet sieltä tontin jolla oli ollut talon "rauniot". Arkkitehtiasioita aikaisemmin pohtineena kyselin asiasta heiltä. He kertoivat, että talon ulkomuodon kanssa ei todellakaan ollut valinnanvaraa, valkoinen neliö oli ainut vaihtoehto! Lisäksi he eivät saaneet muuttaa mitään alkuperäisestä talosta, vaan se oli restauroitava tai käytännössä rakennettava uudelleen juuri entisen kaltaiseksi. Edes ovi- tai ikkuna-aukkojen leveyttä ei saanut muuttaa. Arkkitehti on kuulema kuitenkin korvaamaton ja he tekevät hyvää työtä. Mutta ovat todella kalliita!




Ihan pikaisesti vielä mainitsen sen yhden ainoan negatiivisen asian reissullani: hyttyset. Ne verenimijämoskiitot ovat tehneet sellaista jälkeä jaloistani ettette ikinä usko! Laittasin tähän kuvan havainnollistamaan tilannetta, mutta se luultavasti sensuroitaisi sopimattomana ja liian raakana materiaalina. Tämä on kuitenkin perheblogi. Ihan kiva kuitenkin, että minusta on iloa paikallisille, ainakin aterian muodossa...