Sitä saat mitä tilaat - jos osaat tilata!

Heräsin ensimmäiseen Kreikan aamuun noin yhdeksän aikoihin. Valo pilkisteli ainokaisen ikkunani verhojen välistä houkutellen minua kurkkaamaan. Availin verhoja ja heti huomasin, että aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Muuten näky ei nyt aivan mykistänyt kauneudellaan (kuten kuvasta näkyy) mutta karukin on kaunista... tavallaan.

Suoritin normaalit aamupuuhat, availin matkalaukkua (päivittelin edelleen tavaran määrää) ja valmistauduin ulos lähtöön peruskuviot mielessäni: aamupalaa, lorvailua ja muutama asia hoidettavana.

Suuntasin kohti rantaa, pois vanhastakaupungista. Satamasta löysin kahvilan jossa sain aamiaista upean maiseman kera.

Jatkoin päivääni suunnitelman mukaisesti lorvailemalla ympäriinsä ja tutustumalla Rodokseen. Iso kaupunkihan tämä on. Paljon hulinaa ja turisteja.



Hoidettaviin asioihin kuului seuraavan saarihypyn suunnittelu. Minulla oli Domus Rodos hotellissa kaksi yötä varattuna ja päätin pitää kiinni siitä. Keskiviikkona lähtisin eteenpäin. Mutta minne? Minua kiinnostaisi Lipsi joka on reippaasti pohjoisempana. Toisaalta miksi lähteä merta edemmäs kalaan? Lähellä on mielenkiintoisia pieniä saaria: Tilos, Nissiros, Chalki.

Kävin lipputoimistossa kyselemässä lippujen hintoja ja aikatauluja. Päätin kuitenkin jättää päätöksen tekemisen iltaan. Kävin myös kävelemässä Kolonan satamassa josta isot lautat lähtevät ja varmistin samalla reitin hotellilta satamaan. Huomenna saa varmasti turvautua omiin jalkoihin, ei ollut Rodoksen turvallisuuspalvelun kanssa puhetta uudesta kyydistä... ;-)

Iltapäivällä vietin siestaa rauhallisessa kahvilassa vanhankaupungin sydämessä.

Kahvila (Socratous Garden) löytyi pieneltä sisäpihalta, puutarhan keskeltä. Taustalla perinteistä kreikkalaista musiikkia, granaattiomenapuut varjostamassa ja lasi viiniä!

Illalla ennen illallista kävin ostamassa liput Tilokselle, laivaan joka lähtisi klo 18.30. Toisaalta harmi että lähtö on vasta niin illalla, mutta eipähän tarvitse herätä aamuvarhaisella ehtiäkseen laivaan.

Illallisesta tulikin sitten mielenkiintoinen... Kreikkalainen rehellisyys ja vieraanvaraisuus saivat pienen kolauksen. Valitsin ravintolan jälleen ilman mitään suosituksia tai kriteereitä, ihan fiilispohjalta. Jäin tämän kyseisen ravintolan eteen lukemaan listaa ja innokas sisäänheittäjä oli heti kimpussa. Vitriinissä oli erilaisia kaloja ja mereneläviä jäämurskaan aseteltuna ja vieressä oli keltainen kyltti "Sea Bass + chips/rice 12 euro". Tuoretta meriahventa lisukkeilla, ihan kohtuuhintaan. Selvä juttu, päätin mennä sisään. Palvelu oli ihan OK tosin viereisten pöytien pariskunnat tulivat minun jälkeeni, mutta saivat toistuvasti sekä juomat että ruuat ennen minua. Toinen pariskunnista sai myös laskun ennen minua ja siitä se show sitten alkoi.

Laskussa oli jotakin pielessä sillä mies pyysi uudelleen tarjoilijan paikalle. Tarjoilijatyttö levitteli käsiään ja kutsui miestarjoilijan paikalle. Asian selvittely jatkui, enkä ihan saanut selvää mistä oli kysymys, mutta laskusta joka tapauksessa. Mies kävi myös tarkistamassa ravintolan ulkopuolella olevaa listaa ja jututtamassa sisäänheittäjää. Keskustelu alkoi käydä kiivaaksi. Myös ravintolan johtaja saapui paikalle. Lopulta pariskunta suuttui niin, että he kävivät muissa pöydissä esittelemässä ongelmaa ja varoittamassa huijauksesta. Ajattelin, että johan on porukkaa.

Pariskunta oli selvästi yli kuudenkymmenen ja puhuivat ranskaa ja vain muutaman sanan englantia. Ajattelin, että onhan toki mahdollista pariskunnan laskeneen itse väärin tai ymmärtäneen jotain väärin, mutta ravintolan henkilökunta ei näyttänyt ottavan miehen vaatimuksia kuuleviin korviinsa eivätkä yrittäneetkään hieroa sopua. Tilanne ja mahdollinen turistien huijaus harmitti joka tapauksessa.

No, harmistukseni nousi aivan uudelle tasolle kun sain oman laskuni! Viinin ja alkuruuan hinta oikein, kala-annoksen hinta 17 euroa! Mietin hetken mitä teen; maksanko kiltisti 5 euroa ylihintaa vai pyydänkö korjausta. Sanotaanko nyt näin, että minulla oli "ne" päivät kuukaudesta ihan justiinsa alkamassa joten päätös oli helppo. Mellakka pystyyn!

Otin taktiikakseni kuitenkin ystävällisyyden koska en oikeasti halunnut herättää huomiota. Pyysin naistarjoilijaa paikalle ja näytin laskua. Hänen ensimmäinen kommenttinsa oli etten ollut tilannut häneltä joten hän ei voi auttaa. Pyysin häntä hakemaan johtajan, joka oli alkuun minulta tilauksen ottanut. Hän tulikin paikalle ja oli jo valmiiksi puolustusasemissa! Hän tuntui tietävän mistä kenkä puristaa ennen kuin ehdin kunnolla selittää.

Kaikkea sitä sananvaihtoa en tähän ala kirjaamaan, mutta lyhyesti hänen selityksensä hinnalle oli se, että kun tilaan häneltä, minun olisi tilatessani pitänyt erikseen sanoa että haluan nimenomaan sitä "12 euron tarjous-meriahventa". Hänen mukaansa hän tai kukaan keittiössä ei osaa lukea ajatuksiani ja siksi minun olisi pitänyt olla selväsanaisempi. Tarjousannoksen ahven kuulema olisi ollut pienenmpi. Täten minun olisi lisäksi pitänyt syödessäni osata arvioida oliko saamani kala iso vai se pienempi tarjouskala. En ollut uskoa korviani. Lisäksi johtaja hoki koko ajan kuuluvalla äänellä: "kellään täällä ei ole mitään sinua vastaan, tyttö. Ei keittiössä kellään ole mitään sinua vastaan, ei minulla ole mitään sinua vastaan" Ulkopuoliselle tilanne näytti siis siltä, että olisin syyttänyt heitä jostakin.

Ilmoitin johtajalle rauhallisesti, että maksan annoksesta 12 euroa enkä yhtään enempää. Olin tullut ravintolaan nimenomaan sen keltaisen kyltin houkuttelemana, olin tilannut sanoilla "The sea-bass with chips" enkä ollut tajunnut että minun pitäisi käyttää "tarjous" -sanaa tai osata itse arvioida kalan koko. Varsinkaan kun mainoskyltissä ei puhuttu mitään kalan koosta.

Uskomatonta tosiaan oli se, että myöskään minun tapauksessani johtaja ei ollut ollenkaan sovitteleva tai edes yrittänyt kompromissia tai tarjota hyvitystä. Hän vain hoki mantraansa ja jylisi kuinka pitkään hänellä, hänen isällään ja isoisällään oli ollut tässä ravintola. Ihan siitä syystä päädyin toimintasuunnitelmaan: kun tarjoilijat olisivat sisällä, jätän maksun pöytään - siis mielestäni oikean, 5 euroa pienemmän summan - ja kävelen tyynesti pois. Ja näin tein, välittämättä takaraivossani kiiluvasta kreikkalaisen poliisivankilan kauhukuvasta. Kukaan ei tullut perääni.

Niin, tässä makaa se nyt jo varmaan kuuluisa meriahven joka oli kyllä todella maukasta, mutta harmittaa tuommoinen täysin suunniteltu, systemaattinen ja läpinäkyvä huijaus. Tälle ravintolalle ilmeisesti riittää, että asiakas käy täällä vain kerran; sen ensimäisen ja viimeisen kerran.

Semmoinen on ravintola To Kapilio Tou Gianni.

Tämänkin kokemuksen perusteella huominen lähto pienen pienelle Tilokselle "aidon" kreikkalaisen menon pariin tuntuu hyvältä.

Iltani onneksi päättyi mukavissa merkeissä sillä ennen nukkumaan menoa istuin vielä hotellin aulassa (nettiyhteys ei toimi huoneessa) ja surffailun lomassa tutustuin japanilaiseen tyttöön nimeltään Megumi, joka myös asui hotellissa. Hän ei tiennyt Suomesta juuri mitään ja siksi keskustelun aiheita riitti. Parhaat ilmeet sain tytössä aikaan kun kerroin tietäväni, että heillä Japanissa on vain noin 7-10 päivää vuodessa lomaa ja lisätessäni että meillä Suomessa on tavallisesti 5 viikon palkallinen loma vuodessa. Hän ei ollut uskoa asiaa todeksi ja ihmetteli miten se voi olla mahdollista. Tietämättä Japanilaisten palkkatasosta sanoin, että jotenkinhan me työntekijät sen maksamme. Tyttö kauhistui myös veroprosenttiani. :-)

Megumin kanssa turistuamme ja naurettuamme päätimme molemmat lähteä nukkumaan, kello vähän yli puolen yön.

To Megumi (if you are reading): It was nice to meet you and talk in the late hours. Hope the rest of your holiday goes well and i hope you have a safe trip back to Japan. Hit me with an e-mail!