sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Sunnuntailounas Chalkilla

Aamu. Ei lintujen liverrystä... miksikö ei? No, koska Chalkilla ei ole puita.

Ei myöskään autojen tai skoottereiden pärinää... miksikö ei? No, koska Chalkilla ei ole juurikaan ajoneuvoja. Miksikö ei? No, koska Chalkilla ei ole juurikaan teitä. Miksikö ei? No, koska täällä ei vaan ole mitään minne mennä.









Aamuun mennessä olin tehnyt päätökseni: yksi yö Chalkilla riittää.
Greek Island Hopping -kirjan kommentit saaresta pitivät mielestäni hyvin paikkaansa: Chalkilla ei olisi mitään ellei se olisi lähellä Rodosta ja ellei joku olisi tajunnut rakentaa siitä kaunista, pittoreksiä lomakylää brittituristeille jotka viettävät täällä eläkepäiviään tai asuvat täällä puolet vuodesta ja leikkivät olevansa kreikkalaisia. Nimborion kylä on siis käytännössä kokoelma lomahuviloita, paikallista (kreikkalaista) elämää täältä on turha hakea. Näitä huviloita sitten vuokrataan kalliilla satunnaisille turisteille (kuten minulle).













No, voi olla että olen turhan kriittinen, mutta moni kakku päältä kaunis jne....


Kaunistahan täällä on. Tässä kuvia eilisillalta ennen auringon laskua ja tältä päivältä.

































Aamupäivällä ostin matkatoimiston rouvalta lipun iltapäivän katamaraaniin Rodokselle (21 euroa) ja sovin, että saan pitää asumustani klo 14 asti.
Siinä aamukahvilla istuessani satamaan rantautui paikallinen pienempi laiva täynnä kreikkalaisia ja muutamia muun maalaisia turisteja. Hälisevä joukko levittäytyi ympäri satamaa ja kun puoli kahden aikoihin raahasin laukkuani takaisin alas satama-aukiolle, oli siellä täysi meno päällä. Aukion ympärillä olevat kolme tavernaa olivat täpötäynnä iloista sunnuntailounasporukkaa ja kolmihenkinen bozouki-ryhmä soitti kreikkalaisia sävelmiä kyytipojaksi.

Nyt näin Chalkista sen puolen mitä varten paikka on varmasti suosittu: tulisin tänne ihan mielelläni lähisaarilta pikku laivalla pitkälle sunnuntailounaalle perheen ja ystävien kanssa.

Nautin itsekin lounaan nauttien kauniista näkymistä. Haikean musiikin saattelemana astuin Dodekanissos Expressin kannelle ja jätin jälleen yhden saaren taakseni.
Videolla tunnelmia sunnuntaista Chalkilla....


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti