Matkailu avartaa Elefanttimuseon verran...

Elämä Tiloksella jakautuu käytännössä kahden kylän; Livadian satamakylän ja vuorien sylissä sijaitsevan pääkaupungin Megalo Chorion välillä. Toki saarelta löytyy aivan loogisesti myös kylä nimeltä Micro Chorio sekä muutamia muita pienempiä muutaman talon asutuksia. Megalo Chorio kuulostaa jo niin hyvältä että siellä on ihan pakko lähteä käymään. Paikallisbussi Livadian ja Megalo Chorion välillä kulkee 7 kertaa päivässä ja kyyti maksaa euron suuntaansa.


Aamutoimien ja aamupalan jälkeen hyppäsin klo 10.30 lähtevään täpötäyteen bussiin. Vanha bussi kiipesi ylös vuoren rinnettä hitaasti mutta varmasti ja noin 15 minuuttia myöhemmin olimme perillä. Bussimatka maksetaan kuljettajalle vasta bussista poistuttaessa. Auttaisikohan siinä vaiheessa sanoa että nyt jäi lopmakko kotiin...? :-)
















No, Megalo Chorio ei todellakaan ole megalomaanisen iso, vaan pieni kylä vuoren rinteessä.



Kylän ainut nähtävyys on kenties maailman ainut Elefanttimuseo. Kuulostaa uskomattomalta ja näyttää vielä uskomattomammalta! Täällä - keskellä ei mitään - on tämmöinen hauska erikoisuus joka on kaiken lisäksi ihan tosimielellä pystytetty ja ylläpidetty. Museoon ei ole pääsymaksua ja kuitenkin sisään astuessaan saa täyden esittelyn esillä olevista muutamista luista ja valokuvista. Museota pitää vanha rouva, joka puhuu tarvittaessa englantia, saksaa, ranskaa, italiaa. Museon kaikki tekstit ja selitykset ovat vain kreikaksi joten rouvalla on tehtävänsä.

Tiloksella asui noin 4600 ekr. kääpiönorsulaji, jonka luita kreikkalaiset arkeologit löysivät Harkadion luolasta vuonna 1971. Norsujen säkäkorkeus oli 1,20 - 1,50 m eli ne olivat todella pieniä verrattuna afrikannorsuun joka säkäkorkeus voi olla 4 metriä. Harkadion luolassa voi edelleen vierailla mutta kaikki näkemisen arvoinen taitaa olla Megalo Chorion museossa.

Elefanttien lisäksi rouva kertoili saaren historiasta, Pyhän Pantaleimonin luostarista, juhlista jne. Ihan ilmaiseksi oleminen tuntui lähes rikolliselta joten ostin postikortin ja maksoin hieman extraa kaikesta hyvästä.


Museon jälkeen kiertelin kylän pienillä sokkeloisilla kujilla ja valokuvasin. Erään talon ovella oli arkkitehtitoimiston kyltti. Jäin pohtimaan paikallisen arkkitehdin hommaa ja nauratti ajatus siitä kun asiakas (ei täällä niitä kovin montaa voi vuodessa olla) astuu sisään ja tilaa talon.




"Minkälaista taloa olitte ajatellut" kysyy arkkitehti.




"Sellaista valkoista missä on siniset ikkunaluukut ja ovi" vastaa asiakas.




Mitä ajattelee arkkitehti?









"Hyvä, juuri sellaisista minulla onkin kokemusta!" vai




"Voi ei! Taas! Eikö joku voisi joskus repäistä??"




Ammatinvalintakysymys, kai?

Löysin myös pienen kahvilan, jossa pääsin varjossa nauttimaan jääteestä ja maisemista. Olin paikassa ainut turisti ja kyllä harmitti taas kun en osaa kreikkaa. Asiakkaana oli perhettä kolmessa tai neljässä sukupolvessa vauvasta isovaariin.

Kreikassa on 1.9. alkaen ollut voimassa uusi tupakkalaki, joka kieltää tupakoinnin kaikilla julkisilla paikoilla lukuunottamatta kasinoita ja suurimpia baareja, jotka ovat saaneet yhdeksän kuukauden siirtymäajan. Uskotteko, että näin tiukka laki ikinä tulee onnistumaan Kreikassa? Minulla on omat epäilykseni, sillä tilastojen mukaan kreikkalaiset kuitenkin tupakoivat eniten Euroopassa. Uutta lakia vauhdittamaan on laadittu liuta sakkoja. Tupakoija itse voi saada jopa 500 euron sakon ja ravintoloitsijalle, joka sallii ravintolassaan tupakoinnin voi rapsahtaa 10000 euron sakko.

No, kenellä on pokkaa sanoa sille kylän vanhimpiin kuuluvalle papparaiselle että hänen yhtäkkiä pitääkin mennä tavernastaan ulos tupakalle? Tänään ei ainakaan kellään.

Bussi takaisin Livadiaan lähti klo 12.45. Reilut puolitoista tuntia riitti vallan mainiosti Megalo Chorion tutkimiseen. Paluumatkalla bussi ajoi pidempää reittiä kiertäen kahden rannan - Agios Adionioksen ja Eristoksen - kautta. Maisemien katselu sopi minulle ja siinä ajellessa ehti miettimään kaikenlaisia asioita. Mieleeni juolahti, että matkailusta voi olla monenlaista hyötyä, mm. se että pääsee ihan itse hyötymään Suomen EU:lle maksamista rahoista. Tämäkin tie on EU:n rahoituksella päällystetty ja kyllä oli tasaista kyytiä ;-)

Iltapäivällä päätin olla rohkea ja heittää talviturkkini! Livadian ranta on kiviranta, suurimmaksi osaksi sellaista nyrkin kokoista kiveä ja vähän pienempää. Pelkän pyyhkeen päällä loikoilu ei ole siis järin mukavaa, mutta onneksi rannalla on myös aurinkotuoleja. Ja se vesi! Se on niin kirkasta että vesijohtovesikin on sameampaa. Ihan kauheasti ei myöskään kirpaissut mennä veteen sillä asteita oli +25 reippaasti. Polskin aikamoisen tovin, sillä vedestä ei malttanut millään nousta ylös...

Rannalla vieri vieressä olevat tavernat palvelivat päivällä auringonpalvojia ja iltaisin ne avasivat ovensa uudelleen houkutellen ruokapaikan etsijöitä. Minäkin päätin illalla palata takaisin rannalle ja tein jälleen uuden hyvän "löydön". Taas oli illallinen edellista edullisempi ja parempi! Kreikkalainen salaatti, iso annos grillattua kananfilettä valkosipulin ja sienten kanssa, lautasellinen pinaattia, leipää ja viiniä yhteensä 16 euroa. Tavernan isäntä grillasi kanan ulkogrillissä siinä silmieni edessä. Aah!

Ilta päättyi jälleen Croma Barissa tutustuen jälleen uuteen brittipariskuntaan. Victoria ja Hugh olivat jo ties monettako kertaa Tiloksella. Myös Croma barin omistaja Rob liittyi vaimoineen seuraamme ja siinä se ilta vierähti pikkutunneille asti. Hauskaa oli, niinkuin brittien kanssa aina!