keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Tuuliviiri rauhaton, mun sydämeni on - eli päiväni suomalaisena

Keskiviikkoaamuna heräsin kahdeksan maissa ja siinä sängyssä loikoillessani muistin yllättäen: hotellillahan on tarjolla aamiainen. Eipä sitten muuta kuin vaatetta päälle ja tukka pörrössä silmät sikkuralla syömään. Tarjolla oli croisantteja, sämpylöitä ja leipää. Erilaisia hilloja ja marmelaadeja, nuroja ja mysliä, jugurttia. Leikkeleitä oli yhtä makkaraa ja yhtä juustoa ja keitettyjä kananmunia. Ei mitään vihreää. Kahvia, teetä ja mehuja. Kyllähän näistä aineksista aamupalan sai aikaan. Varsinkin paikallinen jugurtti on ihanaa! Tänään laitoin jugurttiini kiwi-hilllosilmän. Nam.


Aamiaisen jälkeen päätin lähteä tutustumaan Rodoksen uuteen kaupunkiin. Kävelin rantaa pitkin aivan niemen kärkeen asti ja siitä sitten hotellien välistä keskustaan päin. Valtavat määrät oli kaikenlaista krääsää tarjolla ja muutamia ihan tyylikkäitäkin liikkeitä.


Olin mietiskellyt jatkosuunnitelmia ja tulin lopulta siihen tulokseen, että lähden seuraavaksi Nissirokselle. Ostin lipputoimistosta liput seuraavan päivän lauttaan. Tämä laiva ei olisi nopeimmasta päästä sillä lähtö olisi huomenna klo 11.00 ja saapuminen Nissirokselle kuusi tuntia myöhemmin klo 17.00.


Kiertelin vielä kaupungilla, kävin lasillisella ja ihmettelin turistien määrää. Kävin myös yhdessä "Suomi" -kaupassa ostamassa Iltasanomat. Saisinpahan ainakin ristikoita huomiselle laivamatkalle ajanvietteeksi jos aika käy pitkäksi. Suomalaisia turisteja näytti olevan paljon. Ja en kyllä yhtään ihmettele, sillä kaikilla kotimaisilla matkatoimistoilla on Rodos mielestäni aivan ylimitoitetusti tarjolla. Kun itsekin ennen lomaa katselin vaihtoehtoja, monet pienemmät paikat oli myyty loppuun, mutta Rodokselle pääsee aina ja monta kertaa viikossa.





Iltapäivällä vedin jälleen kunnon nokoset ja laittauduin iltaa varten. Aloitin iltani hotellin lähellä sijaitsevassa cocktaibaarissa. Pina Colada oli ainakin asianmukaisesti koristeltu ja makukin oli ihan bueno. Siinä istuskellessani lähetin viestiä Merjalle, josko aikataulumme osuisi yksiin ja tapaisimme. Merja on luottokampaajani Tampereella ja viimeksi tuolissa istuessani tuli puhetta reissuista. Todettiin, että ollaan samaan aikaan Rodoksella ja sovittiin että voisimme nähdä jos aikataulut sopii yksiin.
















Illallispaikkaa valitessani päätin lopulta luovuttaa: ei täältä löydy samanlaista pientä perhetavernaa kuin pikkusaarilta. Parempi vaan etsiä ruokansa siltä suomenkieliseltä listalta ja syödä massaturisteille tehtyä massaruokaa. Olen varmasti väärässä tässä asiassa, mutta en nyt tähän hätään keksi mistään sitä Rodoksen "helmeä" jota tavanturisti ei löydä.

No, kun vedetään överiksi niin tehdään se sitten kunnolla. Valitsin ravintolan joka ei tippaakaan vaikuttanut kreikkalaiselta. Ravintola Jack´s löytyy heti sen edellisessä tekstissä mainitsemani Jason´s no 1 -ravintolan vierestä. Ravintolan sisustus oli erikoinen, mutta todella hieno. Naisten WC oli upeasti sisustettu seinämaalauksin ja nojatuolein. Muiden asiakkaiden takia en viitsinyt ottaa valokuvaa tähän. Ehkä piipahdan paikassa vielä uudelleen ennen kotiinlähtöä.





Ruokalista oli välimeri - aasia - tex mex - painotteinen. Ainut kreikkalainen ruoka listalla taisi olla kotitekoinen tsatsiki joka kyllä oli pähkinöillä tuunattu. Tarjoilijan suosituksesta päädyin ottamaan alkuruuaksi pekoni-sinihomejuusto-luumu annoksen. Siis annoksessa oli kuivatut luumut kääritty pekoniin ja välissä oli sinihomejuustoa. Kääröt oli joko paistettu pannulla tai grillattu. Nyt jokainen kotigrillaaja kokeilemaan näitä herkkuja! Kääröt olivat tajuttoman hyviä ja kastikkeena oli jonkinlaista tummaa makeaa kastiketta, olisiko ollut punaviini-luumukastike tms. Huikean hyvää!



Pääruoka oli helppo valita: tonnikalapihvi wasabikastikkeella. Annos oli mitäänsanomattoman näköinen, mutta maku oli suorastaan tajunnanräjäyttävä. Wasabia oli kastikkeessa reippaasti ja vaikutus oli toivottu: päälaessa tuntui jokainen suupala! Kastike oli kuitenkin samettisen kermainen... Tonnikalapihvi oli niin iso, että lisukkeet olivat annoksessa ihan liikaa.


Paikan erikoisuus - ja jossain määrin myös pieni rasittavuus - oli se, että omistaja Jack kävi jokaisessa pöydässä useampaan otteeseen juttelemassa asiakkaille. Näiden annosten jälkeen olisin kyllä itsekin pyytänyt kokin paikalle kiittääkseni, mutta Jack ehti paikalle ensin. En ole aivan varma menikö kiinnostus asiakkaita ja asiakkaiden mielipiteitä kohtaan hiukan yli, sillä se tuntui hieman kalastelulta, mutta toisaalta paikka, ruokalista, palvelu ja ruoka itsessään olivat uskomattoman hyviä. Jack oli kotoisin Australiasta ja oli hyvin puhelias ja itseään esille tuova.


Kommentoin Jackille ruokaa sen verran, että näillä, lähes gourmet-annoksilla, pitäisi olla ehdottomasti viinisuositukset ruokalistassa. Minäkin tilasin vain talon valkkaria kun en tiennyt mitä odottaa. Alkuruokaa olisi todella vielä entisestään parantanut oikein valittu viini. Jack sanoi kyllä, että heillä on laaja viinilista ja valikoimissa paljon erikoisuuksia, mutta minulle ei edes ehdotettu listan katsomista. Miksi pitää hyviä viinejä "piilossa"??


Jutusteluni Jackin kanssa keskeytyi kun sain tekstiviestin Merjalta: he olisivat (ystävänsä Minnan kanssa) Elli´s suomibaarissa katsomassa... niin mitäpä muutakaan kuin Danny Show´ta.

No, sehän oli nähtävä! Vedetään nyt tämä päivä sitten viimeisen päälle suomituristi repertuaarilla ja reippaasti! Ei muuta kuin taksiin ja Ellille. Muistan kuulleeni paikasta, kai se on jotenkin legendaarinen Suomi-baari, mutta meno yllätti silti. Pieni pyöreä ravintola täpötäynnä suomalaisia ja kaiken keskellä itse iso-D! Musiikki tuli taustanauhalta ja mukana oli yksi nainen kaverina laulamassa. En meinannut millään löytää naikkosia täydestä baarista, mutta viimein tärppäsi. Kiljunnalla ja naurunremakalla tervehdimme ja eikun vaan nauttimaan tunnelmasta.


Kello oli jo melkein puolen yön kun tulin paikalle, joten ehdin kuulla vain 3 tai neljä viimeistä kappaletta ennen kuin Danny lopetti. Artistin poistuttua lavalta olimme kaikki sitä mieltä että nyt äkkiä pois täältä... Tämä sai riittää suomimeininkiä! Otimme taksin yhdessä, samalla suunnalla kun asuimme. Päätimme mennä vielä yksille, mutta ei mihinkään Suomi-baariin.... Mentiin sitten siihen vastapäiseen norjalaisten baariin. :-)


Tuli siinä sitten otettua muutama Mojito ja kello oli kolme ennen kuin olin hotellilla. Olin iloinen että tälle reissulle (kun yksin matkustaa) osui yksi riehakas "tyttöjen ilta"! Kiitos Merja ja Minna!







Levoton ja suruton ja vapaa
Joka tuulen mukaan menemään
Kun sellaisia tapaa
Niin kysyy itseltään
Miksi mä paikallein jään
Itätuuli kutsuu mua itään
Kesätuuli vetää etelään
Ja siteitä en mitään mä kestä pitempään
Nyt joko lähden tai jään

Tuuliviiri rauhaton
Mun sydämeni on
Tuulen teitä vaeltaa
Nyt sekin haluaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti