Sinisillä siivillä Kreikkaan - minä ja sininen mies

Lähtöpäivä. Sopivaa jännitystä ilmassa. Laukku pakattu LIIAN täyteen.

Matkasuunnitelma kerrattu useampaan kertaan: junalla Helsinkiin tarpeeksi ajoissa (minäkö en luota VR:än aikatauluihin??), pari tuntia ennen lähtöä kentälle, Blue 1 nousee klo 16.30, laskeutuu 20.15, Aegian Airlines nousee klo 21.20 ja laskeutuu 22.20. Hotellilla tavoite olla ennen klo 23.30. Hyvää ja turvallista matkaa!

VR kulki täydellisen ajoissa. Klo 13 aikoihin tuli kuitenkin Blue 1:ta tekstiviesti jossa ilmoitettiin koneen olevan arvion mukaan puoli tuntia myöhässä eli lento lähtisi vasta klo 17.00. No, ei se mitään. Eipähän tarvitse stressata jos kentällä on jonoa. Mutta pikkuisen alkoi pelko hiipiä puseroon Ateenassa olevan koneenvaihdon suhteen. Tunnin vaihtoaika hupeni puoleen. Saattaa pitää kiirettä!

Check-in ja turvatarkastus sujuivat sutjakkaasti Helsingissä. Kerroin lähtöselvitysvirkailijalle huoleni lyhyestä vaihtoajasta. Hän vakuutti, että jos kone ei myöhästy enempää, ehtisin hyvin jatkolennolle. Siihen luottaen ja peukut pystyssä läksin matkaan.

No, onni ja tuulet olivat puolellani: Blue 1 laskeutui Ateenaan vain 15 minuuttia myöhässä. Lento oli muutenkin harvinaisen tasainen ja rauhallinen. Ei pienintäkään turbulenssia tai tärinää ilmassa ja laskeutuminen selkeässä säässä (tosin säkkipimeässä) oli helpotus. Ei ukkoslaskeutumisia minulle enää!

Lähtöportti Rodoksen lennolle oli muutaman minuutin kävelyn päässä eikä turvatarkastuksessakaan ollut jonoa, joten sopivasti ehdin paikalle kun matkustajia alettiin ottaa koneeseen. Voin lämpimästi suositella Aegian Airlinesia! Kone oli iso, tilava ja siisti ja henkilökunta ystävällistä. Hyvillä tuulilla mentiin edelleen sillä tämä lento laskeutui Rodokselle 15 minuuttia etuajassa.

Kentältä otin taksin kaupunkiin. Olin varannut huoneen Rodoksen vanhassakaupungissa sijaitsevasta pienestä hotellista. Koska autoilla ei juurikaan pääse ajamaan vanhankaupungin muurien sisäpuolelle, olin kartasta katsonut portin joka on lähimpänä hotellia. Taksikuski ajoi portille, mutta rupesi siinä sitten huolehtimaan löytäisinkö perille hotelliin. Hän huuteli jotain portin suulla seisovalle oranssiin liiviin pukeutuneelle vartijalle ja hetken päästä toinen samanlainen turvamies kurvasi paikalle pienellä golfautolla. Taksikuski ilmoitti että siinä minulle kyyti hotellille. Häh? Hieman epäuskoisena katselin tilannetta, mutta ei kai siinä mitään. Ei muuta kuin laukku kyytiin ja kuskin vierelle istumaan. Ennen liikkeelle lähtöä kysyin tietenkin, että mitäs tämä kyyti maksaa. "Ei mitään! Tämä on Rodos Security Servicen lahja sinulle". Vai niin, saas nähdä.

Kärry nytkähti liikkeelle ja sukelsimme pienelle kujalle täyteen ihmisvilinään. Menopeli tuntui olevan omiaan kapeilla kujilla liikkumiseen ja vauhti oli onneksi maltillista. Kuski morjesteli tuttujaan ja huuteli "Fili, fili!" Sen verran minäkin Kreikkaa ymmärsin että "maksu" kyydistä tuli tässä: julkinen tituleeraaminen ystäväksi. Tökkäsin kuskia kylkeen ja kerroin, että ymmärsin edellisen. Kuski virnisti vastaukseksi. No, parin sadan metrin matka hotellille hoitui uuden "ystävän" kyydissä kieltämättä parhaalla mahdollisella tavalla. Hotellin metsästäminen sokkeloisilla kujilla, vetäen laukkua mukulakivikadulla, hiostavassa illassa olisi ollut se toinen vaihtoehto.

Hotelli Domus Rodos on budjettimatkaajien suosiossa sillä se on edullinen. Booking.comin kautta varattuna sain huoneen hintaan 28 e / yö. Hotelli on hyvä valinta myös sijainniltaan: keskellä kaikkea ja lähellä satamaa.

Huone jonka sain on pieni mutta siisti - wc:tä myöten. Suihkutila on tietysti minimaalinen ja epäkäytännöllinen, mutta ajaa varmasti asiansa. Huoneessa on TV ja jääkaappi ja ilmastointi joka toimii!!

Ainut ongelma on, että sähköt toimivat avaimella, joten huonetta ei voi poissaollessaan viilentää valmiiksi.

Kellon ollessa vähän yli yksitoista lähden ulos edelleen kuumaan ja kosteaan yöhön etsimään iltapalaa. Blue 1:n lennolla tarjolla olleet (maksulliset) sämpylät eivät oikein napanneet, joten nälkä oli! En mennyt siihen ensimäiseen ravintolaan heti hotellin viereen vaan vasta siihen seuraavaan.... ;-) Vatsa täynnä tsatsikista ja herkullisesta souvlakiannoksesta nukahdin ilman ongelmia. Ja nukuin hyvin.

Ai niin, se otsikon sininen mies... Helsinki-Vantaalla bongasin tutun naaman turvatarkastusjonossa. Sama herrasmies sinisissa verkkareissaan nousi myös samaan Ateenan koneeseen kanssani. Ja ne iänikuiset siniset Everlast -merkkiset verkkarit seurasivat vielä minua myös yllättäen Rodoksen lennollekin. Kuka tämä sympaattinen, ison smurffin näköinen herra onkaan? Nopeimmalle oikein vastanneelle luvassa palkkio! :-)